Hei taas ystäväni,
Kiirettä on pitänyt, rutistin gradua helmikuun viimeiseen päivään, Kalevalanpäivään saakka. Oi joi, pohdintaosiota vaille valmis. Ja ehkä olin vielä epävarma, riittääkö asiat ja onko näkökulmat aivan kohdillaan, joten en vain pystynyt vielä summaamaan kaikkea viimeiseen lukuun.
Seuraavat kaksi päivää olin onneni kukkuloilla, nautin vapaasta ilman omatunnon kolkutuksia, että nyt pitäis kirjottaa, kirjottaa. Arvelin, että muokattavaa tulee, mutta se on pientä säätöä.
Seuraavana maanantaina töissä iski taas ymmärrys miten paljon on vielä tehtävää töiden osalta ja miten paljon siihen tulee menemään aikaa. Lisäksi, ihanaa kyllä, sai toimeksiannon, joka liittyy juuri tekemääni graduun. Aivan huipputilanne, saan tuoda asiantuntijuuttani kyseisestä aiheesta julki laajemmalle yleisölle, ehkä jopa kansainvälisestikin. No, uuteen tehtävään liittyy uusi deadline-paine. Joka on aika pian!
Ja sitten tuli osapalaute gradusta. Aaargh, lisää työtä, tutkielman laajentamista, uutta näkökulmaa, suunnitelmaa, harjoitusta ja sen raportointia. En vielä tiedä miten sen toteutan, etenkin näillä aikaresursseilla. Täytyy todellakin pohtia taas asiaa. Ja loppuvaihe alkaa olla jo puurtamista.
Perhe, lapsen hoito kotona, kotieläimet, opiskelu, työ ja toimeksianto. Siinäpä sitä onkin.
Kohta herää puutarha talvihorroksesta, ihanaa kuitenkin, vaikka en käsitä miten ehtisin sitä hoitaa. Katsellaan sitten vaan luonnonkukkia ja kastellaan jos ovat aivan kuolemassa janoon. Nyt menen printtaamaan yhdistyksen pöytäkirjoja vuosikokousvalmisteluja varten.
Ready, steady, GO!
Kirjoitellaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti