Nyt sitä sataa, maailma muuttui valkeaksi, äänet vaimennetuiksi ja uusia ääniä tuli lisää. Niinkuin lumen narskunta. Oliivi oli vähän ihmeissään, kateltiin ensin joka ikkunasta että sataako joka puolella. No satoi. Sitten ulos tutkimaan lumista metsää ja kotipihaa. Maistettukin on. Kivointa oli käsillä pyyhkiä lunta sivuun . Voi mitkä riemut meitä vielä odottaakaan lumen kanssa :)
Heti tuli niin jouluisa olo, että meinasin kaivaa joulukoristeita esiin. Valoa, väriä, pehmeyttä, jotain kauniita juttuja. Mutta maltoin vielä. Nyt on vasta lokakuu, siis hei. Jos koittais ensin siirtää kesävaatelaatikon varastoon. Kaivaa talvipipot, popot ja lapaset esiin. Haravoida nuo vaahteranlehdet, jotka just tällä hetkellä hautautuu lumeen. No, en usko että tämä jää pysyväksi lumeksi. Viime vuonna tosin taisi lumi jäädä maahan jo lokakuussa. Notta. Ei sitä tierä.
Tänään kuitenkin liikutuin suuresti eräästä blogista. Blogien lukeminen ja selailu ei kuulu arkipäivääni, eikä varsinkaan niiden kommentointi (aikapulaaaaaaa). Tähän blogiin haluaisin kommentoida, mutta blogin kirjoitukset luettuani olen vielä tällä hetkellä aivan sanaton. Jotenkin järkähtänyt tunteista. Hyvä vaan, että löytyy asioita, jotka laittavat meitä ajattelemaan ja suhteuttamaan asioita uuteen perpektiiviin, pois siitä arjen raamista, joka ei aina ole niin koristeellinen tai kestävä. Tämä kirjoittaja saa kaiken kunnioitukseni, voiman ja hyvänolon toivotukset, kivunmanausloitsut ja parannussanat, voi kun ne taitaisin, voi voi...kaikkea hyvää ja uskoa tulevaan.
Käykää kurkkaamassa ja kannustamassa. Tämä elämästä ja kuolemasta monta vuotta taistellut urhea nuori nainen ansaitsee kaiken tuen. Bulletproof
Näihin tunnelmiin. Voimaa.
Kirjoitellaan,
