Hei kato, Mauno Mato!

Äitienpäiväkahvittelimme pihassa keittiön ikkunan alla ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Oikein pöytäliinat ja valkovuokkokukkakimput ja tosi herkkukääretortut (jotka leipoi ja toi mukanaan äiti) ja lemmikkikahvikupposet pöydässä.

Joku sattui katsomaan jalkoihinsa ja huomasi kuinka maasta puski kevätilmoille Mauno Mato, joka oli kyllä kasvanut melko kookkaaksi yksilöksi. En ole ikinä nähnyt yhtä suurta yksilöä, joskus oon nähnyt samankokoisen käärmeenpoikasen! Siihen se punnersi sitten äidin tuolin viereen toivottelemaan hyvät äitienpäivät.

Saatiinpa siitä kuvakin, vertailun vuoksi mukana puukko (tietysti!).

Taas tuli toteen: Pohojammaalla on kaikki suurta!

Käärmeistä puheen ollen, pari kuollutta ja pari elävää yksilöä on tullu vastaan tänä keväänä. Elävät oli niin suuria että en ole ikinä nähnyt ja kyllä jännitti, etenkin kun koira oli vapaana ja käärmeet makaili keskellä kallioista polkua. Kierrettiin ne kaukaa silmät tiukasti luikertelijassa.

Tilanteesta otettiin kuitenkin hyöty irti, koira kiinni ja käärmettä katsomaan (ja kaukaa!). Varoittava oppi tuntui menevän perille, koska kun käärme sihisi, koira vetäytyi taaksepäin ja sitten kehuttiin kovasti sekä koiraa että käärmettä. Takaisin tullessa sesse oli selkeästi varautunut sillä paikalla missä käärme oli ollut. Onneksi niitä ei enää näkynyt! Huh.

Tässä vielä otos äitienpäiväkimpusta miellyttävämmäksi lopuksi.

Kaunista kesän alkua!
Kirjoitellaan!

Sateinen vapaapäivä

Ensimmäinen kirje, tästä se lähtee, hep!

Näin sadepäivänä onkin hyvä aloitella uusi ja ensimmäinen blogi. Oman blogin aloittaminen on ollutkin mielessä jo jonkin aikaa. Ei puuttunut kuin nimi. Hyvän ystävän lauseesta se sitten löytyikin. Plops ja kiitos! Niin ne asiat loksahtelee.

Usein myös ne pienet arkipäivän asiat jää huomioimatta, vaikka niissä elämän rikkaus ja ihmeellisyys tulee ilmi joka päivä. Niistä koitan kertoilla tutuille ja tuntemattomille. Ja onhan se oma lehmäkin tässä ojassa: miten muuten voisi yhtä helposti palauttaa mieleensä ne ensimmäiset elämykset tai tapahtumat kymmenen vuoden kuluttua?

Kaikenlaisia projekteja ja suunnitelmia on tässä vanhassa talossamme sekä pihapiirissä, joista lisää ajan kuluessa. Kiire ei ole minnekään, sillä vihdoin olen kotona!

Sitten asiaan.

Puutarha yllättää iloisesti! Jännityksellä odotellaan mitä kaikkea näin ensimmäisenä keväänä tässä lakeuden reunassa saa nähdä, tehdä, kokea, haistaa ja maistaa omalla markilla. Ja maasta on nousemassa montaa lajia... ensimmäisinä yllättivät valko- ja sinivuokot!

Herkkä kukka ja syvä sini, olet lempikukkani Sinivuokko!

Päätän kirjeeni tänään tähän ja jatkan leipomispuuhiin. Kokeilussa suppilovahverofocaccia.
Kirjoitellaan!