Joku sattui katsomaan jalkoihinsa ja huomasi kuinka maasta puski kevätilmoille Mauno Mato, joka oli kyllä kasvanut melko kookkaaksi yksilöksi. En ole ikinä nähnyt yhtä suurta yksilöä, joskus oon nähnyt samankokoisen käärmeenpoikasen! Siihen se punnersi sitten äidin tuolin viereen toivottelemaan hyvät äitienpäivät.
Saatiinpa siitä kuvakin, vertailun vuoksi mukana puukko (tietysti!).
 |
| Taas tuli toteen: Pohojammaalla on kaikki suurta! |
Käärmeistä puheen ollen, pari kuollutta ja pari elävää yksilöä on tullu vastaan tänä keväänä. Elävät oli niin suuria että en ole ikinä nähnyt ja kyllä jännitti, etenkin kun koira oli vapaana ja käärmeet makaili keskellä kallioista polkua. Kierrettiin ne kaukaa silmät tiukasti luikertelijassa.
Tilanteesta otettiin kuitenkin hyöty irti, koira kiinni ja käärmettä katsomaan (ja kaukaa!). Varoittava oppi tuntui menevän perille, koska kun käärme sihisi, koira vetäytyi taaksepäin ja sitten kehuttiin kovasti sekä koiraa että käärmettä. Takaisin tullessa sesse oli selkeästi varautunut sillä paikalla missä käärme oli ollut. Onneksi niitä ei enää näkynyt! Huh.
Tässä vielä otos äitienpäiväkimpusta miellyttävämmäksi lopuksi.
Kaunista kesän alkua!
Kirjoitellaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti